Voltaire - Candide eli optimismi

Suuren Valistusfilosofin Voltairen teos Candide ilmestyi vuonna 1759 ja ensimmäinen suomenkielinen painos ilmestyi vuonna 1953. Teoksen on suomentanut Juho August Hollo ja kustantajana toimi Tammi.

Tarinan päähenkilönä on poika nimeltä Candide, joka on kasvanut rikkaassa perheessä. Pangloss on Candiden arvostetuin henkilökohtainen filosofi, joka on opettanut Candidea olemaan optimistinen vaikka kuinka paha tilanne olisi. Kunigunde on nainen jota Candide pitää kauniimpana mitä maailmassa on ja Candiden suuri matka alkaa siitä kun hän rakastuu Kunigundeen ja suutelee häntä. Matkalla Candide tapaa paljon erilaisia ihmisiä Amerikasta kultakaupunkiin Eldoradoon asti.

Kaikki alkaa siitä kun Candide suutelee Kunigundea, Paronin tytärtä, ja joutuu häädetyksi linnasta. Hän kohtaa matkan aikana kaiken pahan minkä sen aikainen maailma toi tullessaan. Kidutuksesta karkotukseen, ryöstöistä ahneuteen, kaikesta tästä huolimatta hän muistuttaa itseään Panglossin opetuksista optimismista ja jatkaa matkaan. Hän kulkee läpi Etelä-Amerikan ja ympäri Eurooppaa ja kokee kaikenlaista pahuutta ja paheksuu sitä, mutta samalla säälii sitä. Koko matkan ajan tavallaan yrittää löytää vastausta siihen mikä on onnellisuus, että löytyykö sen ajan maailmasta ihmistä joka olisi todellakin iloinen. Candide saapuu vahingossa kultamaa Eldoradoon jossa paha ei ole olemassa jossa kaikki on kaiken. Candiden käsitys omasta onnellisuudestaan on saada mennä naimisiin Kunigunden kanssa, mutta kun hän loppujen lopuksi löytää hänen rakkaansa, on Kunigunden kauneus ja kirkkaus jo maailma turmeltanut. Hän tajuaa viimeisenä, että mikään maailman rikkaus tai onni ei saa saavutettua ja asettuu Konstantinopolin maaseudulle sanomalla itselleen "ihminen ei ole luotu lepäämään, meidän pitää viljellä oma puutarhamme".

Miljöö teoksessa on valistusaikaan keskitetty jolloin maailma oli sodassa ja oli kärsimyksiä ympäri maailmaa, mutta miljöö on sijoittunut myös luontoon kun he matkaavat Etelä-Amerikassa ja siellä myös on kuvailtu ihmisen pahuus ja raakuus. He päätyivät myös Eldoradoon missä on kaiken maailman rikkaudet, mutta siitä ei välitetä ja se luo sekä rauhaisan että utopian tunnelman missä kaikki on "täydellistä".

Teoksessa kirjailija on itse kertojana, mutta on sijoittanut itsensä Candiden näkökulmaan ja kuvailee hänen ajatuksiaan kuin itse ajattelisi niin. Kirjailijan tyyli tässä teoksessa on aika välinpitämätön sillä kun Candide tapaa jonkun apulaisen tai ystävän, he kuolevat kirjassa parin virkkeen sisällä eikä asiasta oteta enempää huomiota ja se vaikeutti vähän lukemista, mutta siihen kyllä tottui, koska ne toistuivat aika usein kirjassa.

"Haluaisin tietää, mikä on pahinta, sekö, että joutuu sata kertaa mustien merirosvojen raiskaamaksi, että toinen peräpakara leikataan pois, että tulee piestyksi ja hirtetyksi autodafeessa, että keho leikellään, että saa soutaa kaleeria, lyhyesti sanoen kestää kaikki vaivat joita jokainen meistä on kokenut, vai sekö, että täytyy jäädä tänne joutilaisuuteen?"
Tämä virke antaa hyvän esimerkin lyhysesti kirjan tapahtumista, käymisistä ja pahoista joita he ovat joutuneet kokemaan.

Teos oli tulliviranomaiset "pysäyttäneet" vuonna 1929 Yhdysvalloissa, koska kirja oli hyvin säädytön.
Mielestäni syy kirjan kieltämiseen on aika turhaa sillä tätä kaikkea nähdään nykyään kaikkialla ja joka päivä nyky-yhteiskunnassa.