Voltaire - Candide eli optimismi

Suuren Valistusfilosofin Voltairen teos Candide ilmestyi vuonna 1759 ja ensimmäinen suomenkielinen painos ilmestyi vuonna 1953. Teoksen on suomentanut Juho August Hollo ja kustantajana toimi Tammi.

Tarinan päähenkilönä on poika nimeltä Candide, joka on kasvanut rikkaassa perheessä. Pangloss on Candiden arvostetuin henkilökohtainen filosofi, joka on opettanut Candidea olemaan optimistinen vaikka kuinka paha tilanne olisi. Kunigunde on nainen jota Candide pitää kauniimpana mitä maailmassa on ja Candiden suuri matka alkaa siitä kun hän rakastuu Kunigundeen ja suutelee häntä. Matkalla Candide tapaa paljon erilaisia ihmisiä Amerikasta kultakaupunkiin Eldoradoon asti.

Kaikki alkaa siitä kun Candide suutelee Kunigundea, Paronin tytärtä, ja joutuu häädetyksi linnasta. Hän kohtaa matkan aikana kaiken pahan minkä sen aikainen maailma toi tullessaan. Kidutuksesta karkotukseen, ryöstöistä ahneuteen, kaikesta tästä huolimatta hän muistuttaa itseään Panglossin opetuksista optimismista ja jatkaa matkaan. Hän kulkee läpi Etelä-Amerikan ja ympäri Eurooppaa ja kokee kaikenlaista pahuutta ja paheksuu sitä, mutta samalla säälii sitä. Koko matkan ajan tavallaan yrittää löytää vastausta siihen mikä on onnellisuus, että löytyykö sen ajan maailmasta ihmistä joka olisi todellakin iloinen. Candide saapuu vahingossa kultamaa Eldoradoon jossa paha ei ole olemassa jossa kaikki on kaiken. Candiden käsitys omasta onnellisuudestaan on saada mennä naimisiin Kunigunden kanssa, mutta kun hän loppujen lopuksi löytää hänen rakkaansa, on Kunigunden kauneus ja kirkkaus jo maailma turmeltanut. Hän tajuaa viimeisenä, että mikään maailman rikkaus tai onni ei saa saavutettua ja asettuu Konstantinopolin maaseudulle sanomalla itselleen "ihminen ei ole luotu lepäämään, meidän pitää viljellä oma puutarhamme".

Miljöö teoksessa on valistusaikaan keskitetty jolloin maailma oli sodassa ja oli kärsimyksiä ympäri maailmaa, mutta miljöö on sijoittunut myös luontoon kun he matkaavat Etelä-Amerikassa ja siellä myös on kuvailtu ihmisen pahuus ja raakuus. He päätyivät myös Eldoradoon missä on kaiken maailman rikkaudet, mutta siitä ei välitetä ja se luo sekä rauhaisan että utopian tunnelman missä kaikki on "täydellistä".

Teoksessa kirjailija on itse kertojana, mutta on sijoittanut itsensä Candiden näkökulmaan ja kuvailee hänen ajatuksiaan kuin itse ajattelisi niin. Kirjailijan tyyli tässä teoksessa on aika välinpitämätön sillä kun Candide tapaa jonkun apulaisen tai ystävän, he kuolevat kirjassa parin virkkeen sisällä eikä asiasta oteta enempää huomiota ja se vaikeutti vähän lukemista, mutta siihen kyllä tottui, koska ne toistuivat aika usein kirjassa.

"Haluaisin tietää, mikä on pahinta, sekö, että joutuu sata kertaa mustien merirosvojen raiskaamaksi, että toinen peräpakara leikataan pois, että tulee piestyksi ja hirtetyksi autodafeessa, että keho leikellään, että saa soutaa kaleeria, lyhyesti sanoen kestää kaikki vaivat joita jokainen meistä on kokenut, vai sekö, että täytyy jäädä tänne joutilaisuuteen?"
Tämä virke antaa hyvän esimerkin lyhysesti kirjan tapahtumista, käymisistä ja pahoista joita he ovat joutuneet kokemaan.

Teos oli tulliviranomaiset "pysäyttäneet" vuonna 1929 Yhdysvalloissa, koska kirja oli hyvin säädytön.
Mielestäni syy kirjan kieltämiseen on aika turhaa sillä tätä kaikkea nähdään nykyään kaikkialla ja joka päivä nyky-yhteiskunnassa.

Kuin surmaisi satakielen

Proosan analyysi

Amerikkalaisen Harper Leen romaani Kuin surmaisi satakielen on julkaistu vuonna 1960 ja kirjan kustantaja on Gummerus Kustannus Oy.

Romaanin lajityyppiä voisi hyvin tunnistaa kehitysromaaniksi sillä tässä kuvaillaan hyvin paljon lasten kasvua todelliseen maailmaan kun nuori tyttö Scout, joka asuu pienessä kaupungissa nimeltä Maycomb, huomaa oikeudenkäynnissä ihmisten todellista luonnetta ja heidän ennakkoluulojen vahvuutta tummaihoista rotua kohtaan. Romaanissa on käyty hyvin tarkasti kaikki asiat kohtauksesta henkilökuvauksiin.

Yllätyin kun huomasin miten paljon vaivaa on nähty henkilöiden kuvaamiseen. On mahdollista huomata kun jonkun henkilön luonteenpiirrettä tai ulkonäköä kuvataan suunnilleen puolella sivulla. Kun lukee kuvailut niin voi helposti hahmottaa henkilöitä omassa päässä. Kirjailija on pistänyt kertojan kertomaan hyvin tarkasti kertojan näkökulmasta niin joskus voi kuvitella itseään samassa tilanteessa. Romaanissa kertoja kuvailee henkilöjen puhetapoja yksityiskohtaisesti kuten: "Hänen äänestään oli kadonnut kuivuus, välinpitämätön sävy ja huusi äänellä, jossa kajahti arvovaltaa."  Pelkällä kertojan tarkalla kuvauksella mielessä pystyy havainnoimaan eri henkilöiden persoonia.

Samoin kuin henkilökuvauksissa miljöön kuvaus oli hyvin yksityiskohtaista. Kirjailija oli laittanut paljon kuvausta, mutta ei liian paljoa ettei kyllästyisi lukemiseen vaan hän mahdollisti sen, että voi eläytyä siihen kohtaukseen kun lukee hiljaa kotona sohvan tai sängyn päällä. Romaanin miljöö oli keskittynyt vuoteen 1935, jolloin orjakauppa Yhdysvalloissa oli vielä sallittua ja romaanissa käytettiin myös "orjia", jotka olivat enemmän tässä romaanissa palvelustyttöjä ja -naisia. Tarkan kuvauksen mukaan voidaan olettaa että Lee on elänyt tätä aikaa ja sen avulla saanut kuvailtua miljöötä yhtä tarkasti kuin katsoisi itse sitä miljöötä. Romaanissa huomaa myös sosiaalisen miljöön kuvausta kuten "köyhien syrjäseutu" tai "rikkaiden alue".

Tarina kertoo nuoresta tytöstä nimeltä Scout, joka on kertojana tässä tarinassa, ja hänen veljestään Jeremystä, jotka ajan myötä pääsevät kohtaamaan todellisuutta, joka ei ole niin kuin he kuvittelivat. Romaanissa Scoutin ja Jeremyn isä Atticus, joka on asianajaja ja jonka täytyy puolustaa mustaa miestä, jota on syytetty valkoisen naisen raiskauksesta. Oikeudenkäynnin aikana tunnelma tiivistyy. Atticus kuulustelee uhria ja hitaasti lukija saa itse selville mitä hän yrittää kun tulee kohta missä Atticus mainion deduktiivisen taidon avulla paljastaa uhrin valheellista tarinaa ja tätä kohtaa sanoisin romaanin kliimaksiksi. Mutta mikä lopputulos tässä tapauksessa oli? Sanoisin lopputuloksen olevan tekstin käännekohta, mutta sen saatte itse ottaa selville. Lopputulos oli ensin hyvin arvattava, mutta yllätyin kun luin sen loppuun.

Kertoja on romaanissa hyvin selvä minäkertoja. Kertoja on hyvin pistetty kertomaan minäkertojana Scoutin näkökulmasta ja yritettiin pitää mahdollisimman vähän kaikkitietävän piirteitä ja sen sijaan pistettiin kertojaa eläytymään mahdollisimman paljon. Kertoja on ilmoittanut itse tekstin aikana, että on kokenut kaiken itse ja on myös kasvanut aikuiseksi niin kertoja on tässä tapauksessa luotettava. Kertoja näkyy tekstissä hyvin paljon sillä hän kommentoi asioista omilla mielipiteillään, kuvaa tapahtumapaikkoja omilla näkemyksillään ja tuomitsee tai kritisoi henkilöiden käytöksiä.

Romaanin tempo oli aika hidas ja viipyili paljon maisemian ja miljöön kuvauksissa. Asioita jäätiin pohtimaan kauan eli sanoisin, että hidastusta oli tarpeeksi tekstissä. Kun Atticus oli tekstissä haastatellut uhria niin siinä vaiheessa oli lukijan itse pitänyt päättelemään asian kulkua tai arvioimaan lopputulosta.

Kirjan teemana näkyy selvästi oikeudenmukaisuus, omatunto ja suvaitsevaisuus kun romaanissa suhtaudutaan mustiin ihmisiin hyvin ankarasti. Kirjassa huomaa myös miten nykyajassa näkyy vieläkin eriarvoisuutta eri rotujen välillä ja myös sitä miten ennakkoluulot vaikuttavat moneen ihmisiin.

Runoarvostelu

Tytti Heikkinen
Varjot astronauteista

Poesia
2009

Oma arvostelu:

Kokoelmassa oltiin hyvin panostettu todellisuuteen realistisella tavalla jota voi kuvitella näkevän hyvin paljon arkielämässä tai jopa törmätä samanlaiseen tilanteeseen. On kuvailtu ja otettu erilaisia tilanteita todellisuudesta mikä saa sen iskemään omaan hermoon kun lukee sitä.

Teosta on yhdistelty sellaiseksi, että luulisi olevan sekä fiktionaalisessa että todellisessa maailmassa mikä saattaa sekoittaa päätä ja varsinkin minä olin vähän pihalla kun luin sen. Alussa kun lukee sen nii huomaa todellisuuden piirteitä mutta lopussa alkaa mennä vähä sekaisin siitä, että mikä on se pointti.

Tekstin myötä on tullut huomatuksi miten kirjailija on laittanut asioita mitä ihmisen päässä liikkuu. Tästä huomaa miten Heikkinen on kerännyt tietoa nykyajan ajattelutavoista.

Lauluruno

You told me you loved me

Yet you push trash in my face

Now whenever you are passing by
You're always looking the other way


I swear girl, it's over this time
Tell me goodbye, oh, tell me goodbye

Justin Timberlake - Cry me a river
Michael Jackson - What goes around comes around
Benny Goodman - You turned the tables on me
Jesse Mcartney - Its over
Bigbang - Tell me goodbye

Minä olen ja Sinä olet

Minä olen kuin yö pimeydessä, Sinä olet kuin valo päivällä
Minä olen eksynyt maailmasta, Sinä olet ohjaava tie
Minä olen lohdutuksen tarpeessa, Sinä olet vierelläni
Minä olen kertoja, Sinä olet päähenkilö

Anagrammi

Ruotsi: hey John tvang huk hann
Käännös: hei John pakko kyykyssä oli
(ei löytynyt suomeksi anagrammia)

Haiku

Lumet Sulavat
Vedet Valuvat Alas
Kevät On Tullut